Tiesitkö, että ensimmäisten farmarihousujen kantamuoto syntyi Euroopassa jo 1500-luvulla?
Ne tehtiin alkujaan hampusta ja olivat suositut köyhien työläisten keskuudessa niiden kestävyyden vuoksi. Ensimmäisten farkkujen kerrotaan syntyneen Genovan kaupunkivaltiossa, mistä juontuu englanninkielinen nimitys jeans.
1600-luvun maalaus farkkukankaasta. Taiteilija anonyymi.
1700-luvulla farkut päätyivät brittiläisten kauppiaiden mukana Amerikkaan. 1870-luvulla farkkuja kehitettiin Yhdysvalloissa edelleen kun saksalaissyntyinen Levi Strauss ja hänen asiakkaansa, räätäli Jacob Davis hakivat yhdessä patenttia farkkujen vahvistamiseksi kupariniiteillä. Niiteistä luovuttiin myöhemmin, mutta ikoninen muotibrändi oli syntynyt. Farkkujen hamppukangas korvautui 1800-luvun loppupuolella puuvillalla.
Mainoksen viesti on selvä: farkut kestävät, vaikka hevoset vetävät niitä eri suuntiin.
1950-luvulla vaateteollisuus alkoi kiinnostua nuorisosta markkinointikohteena. Elokuvista tutut tähdet Marlon Brando ja James Dean pukeutuivat farkkuihin, joista tuli nopeasti nuoruuden ja kapinan symboli, ikoninen muotivaate, jollainen tuli löytyä jokaiselta.
Nuori kapinallinen 1955
Suomeen ensimmäiset merkkifarkut tulivat vuonna 1954. Länkisäärisyydestään nimensä saaneita Väiskejä valmisti Vaaksa Oy. Kolme vuotta myöhemmin markkinoille tuli kotimaiset Mattisen Teollisuuden valmistamat Jamekset, jotka säilyttivät asemansa nuorison ykkösmerkkinä yli vuosikymmenen ajan. 70-luvulla suosittu rockyhtye Hurriganes pukeutui Matti Majavan Beavers-farkkuihin ja uusi farkkumalli löysi tiensä suomalaisten vaatekaappeihin.
Hurriganes Beavers-farkuissa.
Tälläkin muoti-ilmiöllä on varjopuolensa. Harvoin suomme ajatusta sille, mistä farkkumme tulevat. Ostamme ne liikkeestä ja päästämme ne lopulta käsistämme kierrätykseen tai jatkokäyttöön. Mutta päästäkseen myyntirekkiin ne ovat kulkeneet pitkän matkan ja tuotantoketju on harvoin eettinen, ympäristön ja ihmisoikeudet huomioonottava. Seuraavassa postauksessa tarkastellaan nykyfarkkujen laatua ja niiden elinkaarta puuvillapelloilta kuluttajalle, kierrätyksestä mahdolliseen jatkojalostukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti