Nimenä kiertotalous voi olla harhaanjohtava, sillä se saattaa synnyttää mielikuvia tavaran jatkuvasta liikkeestä kuluttajalta toiselle ja syntyvän jätteen kierrätyksestä. Kiertotalouden periaatteita noudattaessa jätettä ei kuitenkaan pääse edes syntymään.
Käsitteiden määrittäminen on tärkeää- erityisesti se, miten määrittelemme jätteen.
Kiertotalouden mallissa jäte on jotain millä ei ole enää materiaalista arvoa. Banaaninkuoret ja pahvilaatikot eivät ole jätettä, kuten eivät myöskään kuluneet puuvillapaidat. Ne ovat materiaalia, jotka pysyvät kierrossa. Jätteenä pidetään tuotetta, joka on tullut elinkaarensa päähän.
Kiertotalouden toteutuminen otetaan huomioon jo tuotteen suunnitteluvaiheessa, jolloin pitäydytään ympäristölle kestävissä materiaaleissa ja ratkaisuissa.
Kiertotalouteen siirtyminen on välttämätöntä ennemmin tai myöhemmin, sillä rajallisten luonnonvarojen huvetessa jatkuva talouskasvu ei ole mahdollinen.
Ratkaisu paitsi turvaisi ympäristön, myös vähentäisi sosiaalista eriarvoisuutta. Luonnonvarojen tasaisempi jakaantuminen mahdollistaisi useammalle ihmisarvoisen elämän.
Nyt arvioilta 20 prosenttia maapallon ihmisistä käyttää 80 prosenttia luonnonvaroista.
Nykyinen, lineaarinen talousmallimme on hallinnut pitkään ja kehdosta kehtoon -ajattelutavan omaksuminen ja toteuttaminen tarjoaa suuria haasteita yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla.
Yhteistyö kuluttajan ja valmistajan, sekä yksilön ja jäteinfrastruktuurin välillä on välttämätön.
Yksilötasolla ensimmäinen askel on haastaa omat kulutustottumukset. Jokaisen tuotteen kohdalla olisi hyvä miettiä tarvitsenko tätä todella, ja tiedänkö mihin sen elinkaari päättyy. Voisiko tuotteen materiaali pyöriä syklissä tuottaen iloa vielä tulevillekin sukupolville? Jos ei, onko hankinta sen arvoinen? Nykyinen kulutuskulttuuri mahdollistaa jatkuvan ostamisen ja luonnonvarojen tuhlaamisen.
On tärkeää pureutua syihin, miksi kulutamme niin paljon. Mistä tarve ostaa ja omistaa syntyy?
Kiertotalous on ennen kaikkea pitkäjänteistä toimintaa. Tuhlaamisen käsite saa jäädä historiaan, eikä tuotteiden arvoa voi mitata enää ainoastaan rahassa.
Jakamistalous ja palveluiden ostaminen omistamisen sijaan ovat avainasemassa talousmalliin siirtyessä.
Myös kierrättäminen sanan varsinaisessa merkityksessä on nykyisellään tärkeää, mutta lineaarinen talousmalli ei voi nojata siihen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jo syntynyt jäte kierrätetään, mutta uuden jätteen syntyminen pyritään minimoimaan.
Kierrättämisen merkitystä korostetaan usein ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Se ei kuitenkaan pitemmällä tähtäimellä yksinään tarjoa vastausta todellisiin ongelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti