Tämä on kuitenkin ainoastaan kuluttajan aspekti ja häviävän pieni hetki farkkujen elinkaaressa.
Päätyäkseen kaupan rekkiin farkkuparin on käytävä läpi monta valmistusvaihetta, joista kaikilla on vaikutuksensa ympäristöömme.
1. Puuvillan kasvatus
Puuvilla on yksi vaateteollisuuden epäekologisimmista materiaaleista. Sen viljely vaatii ekosysteemille kestämättömän määrän vettä. Lisäksi torjunta-aineet ja keinotekoiset lannoitteet saastuttavat maaperää. Tehoviljelylle on myös luonnonmukainen vaihtoehto, jossa ympäristöä kuormittavia kemikaaleja ei käytetä. Luomupuuvilla on aina ympäristön kannalta kestävämpi ratkaisu, mutta on muistettava, että sen viljely kuluttaa yhtä lailla vesivaroja kuin tehoviljelty puuvilla. Yhden farkkuparin valmistukseen kuluu keskimäärin 20 000 litraa vettä.
Ei myöskään ole taattu, että luomupuuvilla täyttäisi muut eettiset kriteerit, vaikka ympäristöystävällisempi vaihtoehto onkin.
2. Puuvillan korjuu ja kuivatus
Puuvilla voidaan korjata koneella tai käsin pellon koosta riippuen. Konetta käytettäessä kuluu runsaasti polttoainetta, mutta käsinpoiminta on aikaa vievää työtä ja poimijat altistuvat viljelyssä käytetyille myrkyille. Puuvillan varastoinnissa käytetään usein homeenestoaineita, jotka ovat ympäristölle haitallisia.
3. Puuvillan paalaus ja kehräys
Kun puuvilla on kuivunut, siemenet erotellaan ja niistä tehdään mm. ruokateollisuudessa käytettävää öljyä. Puuvilla paalataan ja kehrätään. Langan kehruussa ympäristö joutuu jälleen koetukselle, sillä menetelmät vaativat haitallisia voiteluaineita.
4. Puuvillalangan värjäys
Seuraavaksi puuvilla värjätään atso-, kyyppi-, reaktio-, rikki-, tai suorillaväreillä. Väriaineet, jotka eivät kiinnity kankaaseen kulkeutuvat jäteveden mukana ympäristöön. Veteen liukenevat kemikaalit voivat aiheuttaa syöpää lähistön asukkaille.
5. Puuvillakankaan kutominen ja lisäkäsittelyt
Kankaat kudotaan tehdasolosuhteissa, joissa harvoin valvotaan työturvallisuuden toteutumista. Kutomista varten langat liistataan. Liisteri saattaa olla luonnonmateriaaleista valmistettua tai synteettistä, joilla kummallakin on hyvät ja huonot puolensa ympäristöä ajatellen. Liisteri pestään kudonnan jälkeen pois ja sen alkuperästä riippuen sillä on erilaisia ympäristövaikutuksia.
Seuraavaksi kankaasta poistetaan mahdolliset lankalenkit ja nukat. Se saatetaan keittää ja kuitu merseroida.
6. Farkkujen ompelu
Farkkujen ompeluolosuhteet saattavat olla hyvinkin kyseenalaiset. Mitä halvemmat farkut kaupasta löydät, sitä varmemmin niiden valmistuksessa on poljettu ihmisoikeuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kalliimmat farkut olisivat automaattisesti eettisemmät.
Halpafarkkujen kohdalla voimme kuitenkin olla lähes varmoja siitä, että joku taho valmistusvaiheessa on joutunut maksamaan niistä kovan hinnan. Vaatetehtaissa ei ole robotteja, jotka valmistaisivat vaatteita liukuhihnalla. Jokaisen vaatekappaleen on ommellut oikea ihminen.
7. Farkkujen viimeistely
Olen ehkä lukenut hiekkapuhalluksen vaarallisuudesta. Suosittu farkkujen viimeistelytapa voi olla työntekijälle hengenvaarallinen. Hiekkapuhallus altistaa pölykeuhkojen kehittymiselle ja voi johtaa keuhkoahtaumaan tai -syöpään muutamien vuosien kuluessa, joissain tapauksissa jo kuukausissa.
Hiekkapuhalluksia tekevät myös lapset.
Muita viimeistelytapoja ovat mm. laserkäsittely, flokkaus, värjäykset, kivipesu ja kemiallinen valkaiseva viimeistely. Viimeistelyvaiheen menetelmissä käytettävät kemikaalit ovat erittäin haitallisia ympäristölle ja hengenvaarallisia valvomattomissa työolosuhteissa.
8. Kuljetus myymälään
Farkkujen valmistusvaiheiden väliin mahtuu monia kuljetuksia, rahteja ja kuormia, joiden aikana kuluu huomattavia määriä polttoaineita ja syntyy ympäristölle haitallisia päästöjä.
Viimein tuote kuljetetaan liikkeeseen, jossa varastotyöntekijät purkavat pakkauksia. Farkut saattavat olla kemikaalinkatkuisia ja aiheuttaa työntekijöille iho- ja hengitystieoireita.
9. Farkkujen ostaminen
Nyt vastuu siirtyy kuluttajalle. Löydämme liikkeestä kivan farkkuparin ja käännämme esiin hintalapun. Hinta on meille joko sopiva tai liian korkea. Harvoin ajattelemme, että jokin hinta olisi meille liian pieni.
Oli hinta mikä tahansa, lapusta ei selviä farkkujen todellisten kustannusten vaikutuksia ympäristöön ja ihmisoikeuksiin. Olisi hienoa jos näin olisi. Aika monta farkkuparia jäisi tällöin ostamatta. Todellisten kustannusten paljastuminen on monelle brändille kestämätön ajatus. Siksi tuotantoketjun läpinäkyvyyden vaatiminen on niin ensiarvoisen tärkeää.
10. Farkut käytössä
Materiaalista riippuen voimme oikeanlaisella vaatehuollolla mahdollisesti pidentää vaatteen käyttöikää. Farkkuja ei suositella pestäväksi ensimmäiseen kuuteen kuukauteen.
Sillä välin farkkuja voi tuulettaa ja mahdolliset tahrat poistaa paikallisesti. Kun farkut on aika pestä koneessa tulee pesuohjeita noudattaa täsmällisesti. Mahdollisuuksien mukaan syntyvät reiät tai muut rispaantumiset korjataan ajoissa.
11. Kierrätys/jatkojalostus
Kun farkuista tulee käyttäjälleen tarpeettomat, päätyvät ne yleensä vaatekeräykseen. Sieltä ne jatkavat kulkuaan hyväntekeväisyysjärjestöjen kirpputoreille, kierrätyskeskuksiin, jatkojalostukseen tai poltettavaksi. Netissä on pilvin pimein ohjeita farkkukankaan uusiokäyttöön.
Jos olet innokas ompelija, hienoa! Jos et, mieti tarkkaan ryhdytkö keräämään kaappeihisi farkkutilkkuja siltä varalta, että innostuisit joskus tekemään niistä jotakin.
Jos farkut on tehty sataprosenttisesta puuvillasta niiden kierrätettävyys uudeksi materiaaliksi on mahdollista ja todennäköistä. Jo prosentti elastaania farkkukankaassa on este kiertotalouden toteutumiselle.
On hyvä jos farkut päätyvät second hand-liikkeisiin ja sieltä uudelle kuluttajalle. Nykyfarkkujen laadun huomioonottaen se on kuitenkin useimmissa tapauksissa epätodennäköistä.
Farkut voivat päätyä myös lumppupaaleissa kehitysapuna toiselle puolen maailmaa, minne niitä ei välttämättä haluta.
Jos farkkukangas ei ole kierrätettävissä, se päätyy poltettavaksi ja syntyy energiaa sähkön ja lämmön tuottamiseen. Tämäkään ratkaisu ei kuitenkaan pitemmän päälle kestä, sillä poltettaessa syntyy haitallisia päästöjä ilmakehään. Myös tuhkan sijoittaminen on ongelmallista.
Valitettavasti olemme pitkän matkan päässä siitä, että vastuullisuus olisi kulutusyhteiskunnassamme normi. Edistystä on kuitenkin tapahtunut jo muilla teollisuudenaloilla, esimerkiksi ruokateollisuudessa vegaanisten vaihtoehtojen kasvaessa.
Voisimmeko tuoda vastuullisuuden vaatekaappeihimme kuten lautasillemmekin?
Farkkubrändien eettisyyttä voi tutkia mm. Rank a brand- sivustolla, joka julkaisee tietoja merkkien avoimuudesta.
Merkit on värikoodattu- huonoiten jäljitettävissä ovat esimerkiksi punaisen luokituksen saaneet Lee, Wrangler, Guess, Gsus, Diesel ja Pepe Jeans. Aavistuksen avoimempia ovat oranssit Levi's, ONLY ja Mustang. Keltaisiin lukeutuvat esimerkiksi Cheap Monday ja G-star.
Läpinäkyvin tuotantoketju on vihreällä merkityillä brändeillä, joihin kuuluvat mm. Mud Jeans, Nudie Jeans ja Kuyichi.
Kierrätyskeskuksissa asiointi on lähes aina vastuullisin valinta. Meidän Texvex- myymälämme valikoimassa on runsaasti edullisia farkkuja. Asioimalla meillä saat hyvän mielen ja tuet ympäristöämme sekä yhdistyksemme toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti